Olen nykyään hotelli,-ravintola -ja catering alla, koska mulle ilmotettiin sieltä yhtäkkiä, että oon päässyt (tai joutunut) sinne. Mua ei vois vähempää kiinnostaa ruuan laittaminen työkseen tai ruuan tarjoileminen. Mutta pakko enhän mä muutakaan voi en mä pääse opiskelemaan ikinä kosmetologiksi vaikka kuinka haluaisin. Nyt elämä tuntuu vieläkin turhemmalta ku tietää et tulevaisuudessa joudun tekemään työkseni jotain mikä ei kiinnosta mua yhtikäs yhtään. Kaikki muut on päässy haluamaansa ammattiin tai lukioon, mutta näin ei käynyt mun kohdalla. No eiköhän se oo tässä jo huomattu et mikään mun elämässä ei mee niinku pitäis vaan just päin vastasesti.
Olen alkanut juomaan alkoholia enemmän ja enemmän. Joskus koko viikonlopun joskus jopa arkisin. Tälläkin hetkellä haluan juoda, mutta en juo. Juominen helpottaa hetkellisesti aina tätä paskaa oloa mut heti ku on taas selvä niin tulee tää todellinen elämä vastaan. Alkoholin avulla pääsen edes hetkeksi pois tästä paskasta.
Mä en tiiä kuin kauan enää kestän tätä..
Mun on pakko laihtua n.7kg.. En tiedä tarkalleen mitä painan tällä hetkellä mutta jotai 45-47kg liikaa minulle. Haluan painaa 42-40kg. En yhtään sen vähempää enkä enempää en halua näyttää sellaiselta kuin viime talvena(37-39kg) enkä siltä kuin tällä hetkellä.
Aloitan pikku hiljalleen vähentämään syömistä, mutta mun täytyy luvata itelleni etten kiduta itteäni enään koskaa niin kuin ennen. Nyt aijon tehdä kaiken toisin ja paremmin.
Oon ollut lähiaikoina ihan sairaan tressaantunut, koska en päässyt minnekkään opiskelemaan. Eilen päätin rohkaistua ja kävin vimmassa kysymässä että mitä teen, mutta ennen kuin sinne pääsin jännitti niin paljon, että huimasi ja oksetti.. vihaan yli kaiken tälläisiä sosiaalisia tilanteita. Mutta sain vimmasta kaavakkeita täytettäväksi ja hain kolmeen eri ammattistarttiin. Täytyy toivoa, että pääsisin edes johonkin niistä, koska kuulema tänä vuonna niin moni oli jäänyt ilman opiskelupaikkaa joten ammattistartteihinkin oli kova tunku.:/
p.s kauhea jano mutta en uskalla mennä juomaan, koska pelkään törmääväni hämähäkkeihin..:s
Pakko vielä sanoa, että haluaisin harrastaa disko tanssia, balettia, kuntosalia ja juoksemista, MUTTA disko ja baletti olisi pitänyt aloittaa jo aikoja sitten en ainakaa ole löytänyt mistään netistä sellaista ryhmää mikä olisi aloittelijoille ja vielä minun ikäiselle kaikki on vain jotai 5-6v:(.. Kuntosali maksaa liikaa ja mulla ei oo varaa sellaseen eikä äitikään suostuis maksamaan ja juoksemiseen motivaatio loppuu aina kesken tai sitten tulen kipeäksi ja se jää siihen.
Moni asia on muuttunut kesäloman aikana. Olen pystynyt syömään suht koht normaalisti, mutta olen tietenkin noudattanut tiettyjä rituaaleja
-en syö enään kun kello lyö 12 yöllä
-en käytä missään rasvaa esim. leivän päällä
-kaikkea ruokaa ei saa syödä aina on jätettävä jotai
ja niin edelleen...
Ahdistus on koko ajan kasvanut vaikka olen luullut, että se helpottaisi, mutta ei..
Huomisesta lähtien yritän syödä "terveellisesti" ja laihduttaa myös tietenkin.. Jotenkin tuntuu, että ei tule onnistumaan en osaa syödä oikein silloin kun laihdutan. Paastoan ja syön ehkä vain jukurttia. Niin se vaan menee joko syön ja en laihduta tai laihdutan ja en syö.
AHDISTAA & PÄÄ SÄRKEE
en vittu kestä enää tätä..
Luulin jo et kaikki ois ollu paremmin ja et olisin muka pystyny syömään "normaalisti". Mut nyt kaikki on vielä huonommin kuin joskus. En pysty nyt kirjoittamaan enempää, koska pakko lähtee ulos juoksemaa/kävelemään ja toivoo et niin tä ahdistus vähenis ees jonkun verran.
Tavallinen arkipäivä esim. maanantai menee näin
---> pyöräilen töihin vähän yli 6km
---> aamulla ja aamupv:llä pyöräilen vanhusten koteihin laittamaan aamupalaa,petaamansängyn,antamaan lääkkeet,siivoamaan,tiskaamaan..
---> pyöräilen kotihoitopalvelun toimistolle ja on n.30min-2h tauko riippuen kuinka kauan on mennyt aikaa vanhusten kodeissa
---> n. 12 pyöräilen taas vanhusten koteihin lämmittämään ruuan, antamaan pvlääkkeet..
----> n.2 pääsen kotiin ja pyöräilen sen n.6km
----> sen jälkeen olen hetken kotona ja sen jälkeen olen kavereiden kanssa tai menen uimaan
----> valmistaudun nukkumaa
Eli en ole kauheasti ehtinyt olemaan koneella joten tännekkin kirjoittaminnen on jäänyt:(
Mutta kun tulin tänne pitkän ajan jälkeen niin..miten teitä voikaan olla 72:o <3
Tällä hetkellä laihduttaminen on jäänyt vähän sivuun vaikka se seuraakin minua joka ikiseen paikkaan, mutta tällä hetkellä en voi oikein laihduttaa kun käyn tuolla töissä niin siellä pitää olla todella energinen ja en halua tuntea sitä samaa tunnetta kuin ensinmäisenä työpäivänä kun meinasin kaatua maahan ennen kotiin ovelle pääsemistä.
Kesäkuun ajan syön suurinpiirtein näin:
-aamulla en syö tai jos heikottaa otan pienen omenan matkaan mukaan
-töissä syön juotavajukurtin ja silti kaikki valittaa miten pärjään niin vähällä mukamas
-kun tulen kotiin meillä on n. 3-4 aikaan kotiruoaa syön sitä riipuen siitä mitä se on
-n.7-8 aikaan syön pari leipää päälliseksi laitan jonkun kevyt kalkkuna leikkeleen siivun
(eli syön todella todella paljon)
Olisi jo heinäkuu niin ei tarvitsisi syödä ja saisin myös palkan.
Huomenna on pikkusiskon rippijuhlat en tiedä miten tulen selviämään niistä. Liikaa ruokaa ja ihmisiä ympärillä.
Yks ihminen tuli sanomaan mulle yhen jutun suoraan ja mä otan aina kaiken niin itteeni niin myös tällä kertaa.
Lupaan, liikkuvani ensi viikolla paljon.
Jos on lämmin pyöräilen ainakin kerran kouluun.
Hypin trampalla paljon.
Käyn kävelemässä ja juoksemassa.
Teen lihaskuntoa ja venyttelen.
Heräsin koko viikonlopun ajan viimeistään kuuden aikaan aamulla ja kun herään en saa enään unenpäästä kiinni.
Kello tulee pian kaksi ja mä valvon vielläkin. Ei se sinäänsä haittaa kun en huomenna kouluun mene, mutta vaikka menisin kuinka myöhään nukkumaan herään silti jo joskus kuuden aikaan.
ahdistaa..
