17.2.2011

Ensin söin yhenleivän sen jälkeen vielä toisen ja kolmannenkin ja paluuta ei kontrolliin enään ollut. Vedän laksoja naamaani enemmän kuin koskaan ennen. Suolavettä kurkusta alas yökkien, huoneen ovi lukkoon, musiikki huutamaan täysille ja sitten kaikki on valmista ,että voin oksentaa. Oksentamisen jälkeen paniikki lähteä mahdollisimman nopeasti juoksemaan kylmään pakkaseen. Panikissa juoksemisesta ulkona ei ole koskaa ollut mitään järkeä niinkuin ei tälläkään kertaa paitsi se ,että kalorit kuluu.
Kun palaan kotiin syttyy pikku veljen kanssa riita. Veli hakee veitsen keittiöstä niinkuin joka kerta kun suuttuu. Huudan äidille veljen hosuvan veitsen kanssa minua ,mutta häntä se ei tälläkään kertaa voi vittuakaan vähempää kiinnostaa. Ei tarvita kuin pari hosasua ja poskeeni tulee pintahaava. Huudan äidille ,että eikö häntä vielkäkään kiinnosta ja osotan haavaani. Ei, ei sitä vieläkään kiinnosta. Ei sitä kiinnostais vaikka oisin kuollu. Ei tarvita enään paljoa siihen et voisin ihan oikeasti tappaa itseni. Ja se ei olisi pätkän vertaa itsekästä ,koska kukaan ei huomaisi poissaoloani.

Paino:43,4kg (ei aamu paino, otin sen juuri äsken)

Ei kommentteja: